Löysin kirjagramin puolelta hyvä kirja-arvostelun Sofia Lundbergin teoksista. Olin yhtä teosta jo aikaisemmin aloittanut kuuntelemaan, mutta se jäi minulla kesken. Siispä marssin kirjastoon ja nappasin mukaani suositellun teoksen. Teos mielestäni kaunis ja ymmärrän, miksi siitä pidetään kovasti. Olen kuitenkin lukenut viime aikoina paljon dekkareita ja tuntui, etten oikein kyennyt keskittymään tämän teokseen ääreen sen hitaamman temmon vuoksi. Teos on kuitenkin melko lyhyt ja selvisin loppuun saakka - se oli hyvä, sillä lopussa kyynelkanavat aukenivat.
Sofia Lundberg on Tukholmassa asuva toimittaja-kirjailija, jonka monet teokset ovat olleen kansainvälisiä bestsellereitä. Häntä on erityisesti ylistetty kyvystä kuvata vangitsevasti suuria tunteita. Tähän arvioon voin yhtyä. Lundberg kirjoittaa elämästä ja koetuista tunteista tavalla, jonka voi nähdä mielessään ja elää mukana.
Kuin höyhen tuulessa
Teos alkaa siitä, kun Violan lapsuuden ystävä Lilly soittaa hänelle ja kertoo päiviensä olevan luetut. Heidän tiensä ovat eronneet vuosia sitten, vaikka erityisesti Viola on yrittänyt tavoittaa Lillyä monta kertaa vuosien aikana. Nyt jo kahdeksankymmentä vuotias Viola yllättää kaikki ja lähtee perheensä kanssa Lillyn luo Pariisin - ennenkuin on myöhäistä.
Teosta kerrotaan kuitenkin enemmän toisessa aikakaudessa. Teoksessa käydään läpi Violan ja Lillyn elämää vuosi vuodelta, aina elokuun 12. päivänä. Kyseessä on heille erityisen merkittävä päivä. Viola ja Lilly vanhenevat vuosi vuodelta ja lopulta tiet eroavat. Heidän välilleen jää kuitenkin kysymyksiä ja salaisuus, joka yhdistää heidät aina.
Tällaiset elämäntarinat ovat mielestäni aika kauniita, vaikkakin joinain vuosina ei tuntunut tapahtuvan mitään kovin merkittävää. Tämä teos vaatii sen, että sen ääreen pysähtyy. Pysähtyy aistimaan tarinaan ja sen tunnelmaa. Itselle kirja tuli nyt selkeästi hiukan huonoon hetkeen.
Teos:
Sofia Lundberg: Kuin höyhen tuulessa (Som en fjäder i vinden). Otava, 2021. Suomentanut: Tuula Kojo.
Lue myös:
Kommentit
Lähetä kommentti