Kirja-arvostelu: Viveca Sten / Ristiaallokossa


Palasin jälleen Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarjan pariin, mutta suoraan sanoen en ole kovin innoissani. Luin vuoden alussa tämän sarjan uusimman osan Kaikessa hiljaisuudessa (10. osa), jonka innoittamana luin keväällä sarjan viisi ensimmäistä osaa melko tiheään tahtiin. Nyt  syksyllä ajattelin lukea loput osat, mutta ei tämä nyt kyllä oikein napannut. Mielenkiintoni tätä sarjaa kohtaan on suoraan sanoen hiipunut, vaikka en oikein tiedä viitsinkö jättää keskenkään. 

Sarjan päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Thomas Andreansson, joka on sinänsä miellyttävä ja hyvä hahmo. Sarjan toisena päähenkilönä on kuitenkin hänen lapsuudenystävänsä Nora, jonka mukana oloa tässä sarjassa en oikein vieläkään ymmärrä. Hänet vaivoin linkitetään tapauksiin, mutta hänestä kerrotaan paljon. Mieleni tekee hyppiä yli kaikki Noran kohdat ja se ei taida olla koskaan hyvä merkki. Voi siis olla, että jätän tämän sarjan nyt tähän. 

Teoksen tapaus on sinänsä ihan mielenkiintoinen. Tapaninpäivän aamuna erään hotellin asukas löytyy jäätyneenä hotellin rannasta. Kuollut nainen paljastuu sotakirjeenvaihtajaksi, joka on ollut mukana monissa isoissa paljastusjutuissa. Tämän lisäksi mahdollisia syyllisiä löytyy myös lähipiiristä, mutta mihin murha lopulta kytkeytyy? 

Myönnän, että kriittinen mielipiteeni saattaa johtua siitä, että olen lukenut todella paljon dekkareita viime aikoina, ja silloin jyvät erottuvat akanoista. Osa teemoista vain kolahtaa ja osa ei. Heikommat teokset saavat helpommin kritiikkiä monien hyvien teosten joukossa. Tästä ei siis muodostunut mitään lempisarjaani, vaikka korostan, etteivät teokset mitään surkeita ole. Tapaukset ovat mielenkiintoisia ja nostavat esiin monia ajankohtaisiakin teemoja.

Teos: 

Viveca Sten: Ristiaallokossa (I farans riktning, 2013). WSOY, 2016. Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom.

Aiemmat osat:

Lue myös:


Kommentit

Suositut