Kirja-arvostelu: Sarah Lark / Kiivilinnun kutsu

 Oi, vihdoin sain kirjastosta Sarah Larkin ihanan sukusaagan kolmannen osan Kiivilinnun kutsu. Luulin, että tämä oli trilogia, mutta ilokseni kuulin, että tulossa on vielä neljäskin osa syksyllä 2022. Mietin tätä teosta lukiessani, että viimeksi olen ollut yhtä innoissani näin pitkistä teoksista varmaan lukiessani Harry Pottereita tai Taru sormusten herraa - ihana seurata tätä sukusaagaa ja sen mielenkiintoisia tapahtumia. Ainut harmi tietysti on, että moni henkilö kuolee sarjassa jo vanhuuttaan, sen verran "nopeasti" se etenee sukupolvesta toiseen. 

Kiivilinnun kutsussa keskitytään jälleen seuraavan sukupolven elämään ja tapahtumat alkavat 1900-luvun alusta. Sarjan ensimmäisessä osassa seurattiin nuoria Heleniä ja Gwyneiraa, joista Helen on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja Gwyneirakin on jo 80-vuotias. 

Tässä sarjan osassa seurataan nuorta Gloriaa ja Liliania sekä Gwyneiran poikaa Jackia. Gloria, Gwyneiran lapsenlapsenlapsi, on seuraava Kiward Stationin perijätär, joka viihtyy mainiosta Kiward Stationilla toisin kuin äitinsä Kura. Yhtäkkiä edelleen Euroopan oopperalavoja kiertävä Kura määrää, että Glorian on lähdettävä sisäoppilaitokseen Lontooseen. Kura haluaa, että Gloria oppii luovia aineita, vaikkei itse Gloria välitä niistä äitinsä tavoin. Gloria saa mukaansa sisäoppilaitokseen onneksi Elainen ja Timin tyttären Lilianin. 

Tytöistä Lilian viihtyy sisäoppilaitoksessa mainiosti, mutta Gloria ei oikein sopeudu. Elämä menee eteenpäin ja he viettävät nuoruutensa siellä, kunnes sota euroopassa alkaa olla uhkaavasti totta. Elaine ja Tim haetuttavat Lilianin kotiin, mutta Kura nappaa Glorian mukaansa amerikkaan kiertueelle. Gloria ei ole tästä yhtään mielissään ja lähtee karkumatkalla, joka on yhtä kärsimystä ja kamalaa luettavaa. 

Teoksessa seurataan myös Jackin tarinaa. Jack päättää lähteä sodan alettua myös taistelemaan ja joutuu kohtaamaan melko karmeitakin asioita. Miten nuoret toipuvat omista kokemuksistaan ja jatkavat omaa elämäänsä?

Lark kirjoittaa tarinaa erittäin elävästi ja vaikka sukulaisuussuhteet alkavatkin olla melko monimutkaisia, kirjoissa pysyy hyvin kärryillä siitä, kuka on kuka. Hahmoja ei ole liikaa, sillä kirjoissa keskitytään kuitenkin vain muutaman tarinaan enemmän. Tämä on kyllä kokonaisuudessaan aivan ihana sarja, jonka tapahtumat ja miljööt voi kuvitella elävästi mielessään. Onneksi siitä on tulossa vielä yksi osa. Jos et ole vielä sarjaa aloittanut lukemaan, suosittelen tarttumaan sen ensimmäiseen osaa: Valkoisen pilven maa

Teos:

Sarah Lark: Kiivilinnun kutsu (Der Ruf des Kiwis, 2009). Bazar, 2021.  Suomentajat: Sanna van Leeuwen ja Veera Kaski. 


Lue myös:

Kommentit

Suositut

Suositut tekstit