Kirja-arvostelu: Ruth Druart / Viimeinen yö pariisissa

Bongasin instagramista (valitettavasti en muista keneltä) Ruth Druartin teoksen Viimeinen yö Pariisissa, jota oli kyseisessä postauksessa kehuttu. Teos sattuikin sopivasti eteeni kirjastossa, ja nappasin sen samantien matkaan. Tätäkään valintaa ei tarvinnut kyllä katua - itkin silmäni punaiseksi. 

Teos alkaa siitä, kun vuonna 1953 sodan jälkeisessä yhdysvalloissa, Beauchampsin perheen ovelle ilmaantuu poliisit. He haluavat kuulustella perheen isä Jean-Lucia sodanaikaisista tapahtumista. Perheeseen kuuluvat myös vaimo Charlotte sekä poika Sam. 

Teoksessa kulkee rinnakkain tapahtumat Pariisissa 1940-luvun puolivälissä. Tuolloin Jean-Luc toimi Darcyn asemalla huolehtien ratakiskojen kunnosta. Darcyn asemalta lähti joka päivä junia täynnä vankeja ja Jean-Luc alkaa aavistella minne vangit päätyvät. Hän päättää tehdä asialle jotain, mutta päätyy sairaalaan, jossa hoitajana toimii Charlotte. Nuori pari rakastuu, mutta yllättävät tapahtuvat saavat parin pakenemaan Pariisista, mukanaan pieni vauva nimeltään Samuel. 

Tästä alkaakin aivan uusi tarina, jota en osannut odottaa. Sodan aikaisia tapahtumia selvitellään ja Sam pakotetaan palaamaan Pariisiin - pois Carolinen ja Jean-Lucin luota. Teos kertoo erittäin tunteita herättävällä tavalla tapahtumista ja Samin kohtalo pohdituttaa paljon. Mikä on oikein ja ketä tulee kuunnella, lasta vai aikuisia? Mikä on lapsen etu ja kuunnellaanko sitä? 

Teos yllätti kovasti, sillä odotin sen tapahtumien painottuvan enemmän sodan aikaisiin tapahtumiin. Sykähdyttävintä oli kuitenkin tapahtumien seuraukset ja teoksen nykyaika. Jotenkin jäin sellaiseen ristiriitaiseen tunnelmaan kirjan myötä - teos herätti paljon ajatuksia siitä, mikä on oikein. Suosittelen ehdottomasti!

Teos:

Ruth Druart: Viimeinen yö Pariisissa (While Paris Slept). Sitruuna kustannus, 2021. Suomentaja: Elina Salonen.


Lue myös:

Kommentit

Suositut

Suositut tekstit