Kirja-arvostelu: Sofie Sarenbrant / Valheenpunoja

Sofie Sarenbrant on itselleni täysin uusi tuttavuus, vaikka hänet on valittu jopa vuoden parhaaksi dekkarikirjailijaksi vuonna 2019 kotimaassaan Ruotsissa. Tunnustus on mielestäni osuva, sillä ainakin hänen teoksensa Valheenpunoja on erittäin hyvä. Teos on osa Emma Sköld -sarjaa, josta on ilmestynyt jo kahdeksan teosta. 

Tarina alkaa siitä, kun metsästä löytyy teinipojan ruumis. Hänet on pahoinpidelty raa'asti ja kaikki arvoesineet ovat kadoksissa. Tapausta tutkii rikospoliisi Emma Sköld. 

Emma saa vihjeen alueella liikkuvasta väkivaltaisesta nuorisojengistä, jonka tiedetään ryöstelevän nuoria, mutta liittyvätkö he murhaan? Voiko murhia tulla enemmänkin? 

Emma kuulustelee erityisesti murhatun pojan kavereita ja heidän perheitään, joista useampi tuntuu salaavan jotakin, mutta mitä poliiseille ei kerrota? Saako Emma salaisuuden selville ennenkuin väkivaltaisuudet jatkuvat?

Teos oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja sujuva. Jälkikirjoituksessa Sarenbrant kertoo, että sai innostuksensa teokseen todellisista tapahtumista ja kirjassa on paljon myös todellisuutta. Nuorten ryöstelyt ja pahoinpitelyt ovat lisääntyneet Ruotsissa ja niistä on syytä olla huolissaan. Teos tuokin esiin myös tärkeitä teemoja. 

Pidin teoksesta kovasti ja aion ehdottomasti lukea enemmänkin Sarenbrantin tuotoksia! Loppu ei oikeastaan ollut kovinkaan yllättävä, mutta kokonaisuus on erittäin hyvä. 


Teos:

Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja (Mytomanen). WSOY, 2021. Suomentanut: Helene Bützow.

Kuunneltu Suplasta. Äänikirjan lukija: Satu Paavola. Äänikirjan kesto: 10 h 20 min. 


Lue myös:

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Mari Jungsted: Viimeinen näytös

Johanna Savolainen: Se joka pääsi pakoon

Kommentit

  1. Kiitos! Pitääkin tutustua tähän ja napata äänikirjahyllyyn. Dekkarit eivät ole ihan ominta genreä, mutta välillä nekin menevät.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli ainakin mielenkiintoinen ja tärkeä sanoma!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut