Kirja-arvostelu: Kate Morton / Kellontekijän tytär

Kate Mortonista on nopeasti tullut yksi lempikirjailijoistani. Tosin tämä on häneltä vasta toinen teos, jonka häneltä luen. Morton on kuitenkin osoittanut kirjoittavansa tarinoita, jotka kiehtovat monipuolisuudessaan ja tempaavat mukaansa. 

Kellontekijän tytär on melko monikerroksinen teos, jossa seurataan elämää usealta eri aikakaudelta. Aikakaudet yhdistää Jokirannan kartano, jonka salaisuus aukeaa niille, jotka osaavat kuunnella. 

Tarina alkaa siitä, kun vuonna 2017 arkistonhoitajana työskentelevä Elodie saa tehtäväkseen arkistoida vanhan nahkalaukun. Laukun sisältä löytyy kuva kauniista naisesta sekä luonnoskirja. Elodie lähtee selvittämään kuka kyseinen nainen on ja kuka laukun omistaa. 

Elodien tutkimukset vievät hänet aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin talossa tapahtui outo ryöstö, jossa kuoli kuuluisan taiteilijan Edward Radcliffen kihlattu. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen, mutta mitä todellisuudessa tapahtui tuona vuonna?

Tarinaa punotaan yhteen usean eri henkilön voimin, useilta eri aikakausilta. Talon historiaan pääsee kurkistamaan muun muassa Elodien sedän Tipin lapsuuden muistelmien kautta, talossa kouluaan käyneen Adan kautta sekä tietysti ääneen pääsee itse kellontekijän tytär, mutta kuka hän oikeastaan on ja mitä hänelle tapahtui?

Kokonaisuudessaan teos on erittäin hyvä ja tarina mielenkiintoinen. Ääneen pääsee useat eri henkilöt eri aikakausilta, jotka yhdistävät ajan ja ikuisuuden yhdeksi kokonaisuudeksi. 

Suosittelen! 

Teos:

Kate Morton: Kellontekijän tytär (The Clockmaker's Daughter). Otava, 2020. Suomentaneet: Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen.


Lue myös:

Kate Morton: Talo järven rannalla

Åsa Hellberg: Hotelli Flanagans

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä

Jojo Moyes: Yömusiikkia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti