Kirja-arvostelu: Kate Morton / Talo järven rannalla

Nappasin kirjastosta matkaan Kate Mortonin teoksen Talo järven rannalla, mikä osoittautui äärimmäisen onnistuneeksi valinnaksi! En muista, että olisin Mortonin teoksia aikaisemmin lukenut, mutta hän kyllä nousee hyvien kirjailijoiden listalleni muun muassa Cathy Kellyn, Cecelia Ahernin ja Liane Moriartyn seuraan. 

Teoksen tapahtumat sijoittuvat useammalle eri aikakaudelle. Nykyajassa, vuonna 2003, poliisi Sadie on tehnyt ajattelemattoman virheen työssään ja hänet on passitettu kuukauden pakkolomalle isoisänsä luo Cronwalliin. 

Juoksulenkillään Sadie löytää metsän kätköistä talon, jossa hän aavistaa tapahtuneen jotain pahaa. Uteliaisuuttaan ja varmaan myös tekemisen puutettaan, hän lähtee tutkimaan asiaa. Selviää, että tämä Sadien löytämä talo järven rannalla, Loeanneth,  on aikanaan kuulunut varakkaalle Edevanen perheelle. 

Samaan aikaan Alice Edevane, kyseisen perheen toiseksi vanhin tyttö, kirjoittaa Lontoossa maankuuluja dekkareitaan assistenttinsa Peterin avustamana. Alicen rauha rikkoontuu, kun hän saa kirjeen Sadielta, jossa Sadie pyytää Alicea kertomaan menneistä tapahtumista talolla. Haluaako Alice nostaa menneisyyden haamut pintaan? 

Menneisyydessä päästään kurkistamaan muun muassa 1900-luvun alkuun ja siihen, kuinka Alicen äiti ja isä tapasivat ja päätyivät asumaan Cronwalliin. Menneisyyden ja nykyisyyden kytköksenä toimii vuosi 1933, jolloin Edevanen perheessä vietetään suurta ja pitkään odotettua juhannusjuhlaa. Juhlan jälkeisenä aamuna herätään kuitenkin painajaiseen, kun perheen kuopus, Theo-vauva on kadonnut. 

Theo-vauvan mysteeri on ollut selvittämättä 70 vuotta, mutta saako Sadie selville, mitä Theolle aikanaan tapahtui? 

Teos on erittäin koukuttava ja loppu yllättävä. Morton kirjoittaa hyvin mukaansa tempaavasti ja yhdistää hienosti menneisyyden ja nykyajan. Teos on todella pitkä, lähes 700 sivua, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen!

Teos: 

Kate Morton: Talo järven rannalla (The Lake House). Bazar-kustannus Oy, 2017. Suomentanut: Hilkka pekkanen.   


Lue myös:

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti