Olen Agatha Christien dekkareiden suuri fani ja aika ajoin lukaisen yhden hänen kirjoistaan. Nyt valitsin Suplasta kuunteluun Neiti Marplea ei petetä -teoksen. Tämä on toinen hänen teoksistaan, jonka kuuntelen äänikirjana. Alan kuitenkin kallistua siihen, että teokset ovat parempia luettuina.
Teos alkaa siitä, kun neiti Marplen ystävä, rouva Ruth van Rydock, kertoo neiti Marplelle huolestaan sisarestaan Carrie Louisesta. Carrie Louise on naimisissa kolmatta kertaa ja sisarensa rouva Ruth van Rydockin mielestä Carrie Louisella on taipumusta rakastua vääriin miehiin.
Carrie Louise on myös rikas ja rouva Ruth van Rydock pelkää sisarensa olevan vaarassa. Hän pyytääkin neiti Marplea menemään sisarensa luo hetkeksi asumaan ja tutkailemaan tilannetta. Tähän pyyntöön neiti Marple luonnollisesti suostuu.
Tullessaan Carrie Louisen luo, Neiti Marple aistii heti, että talon ilmapiirissä on jotain outoa. Carrie Louisen nykyinen aviomies, Lewis Serrocold, on perustanut ammattikoulun nuorisorikollisille. Koulu sijaitsee heidän talonsa mailla, joten paikassa vilisee henkilökuntaa ja ammattirikollisia sekä Serrocoldin avustaja Edgar Lawson, jolla on pahoja mielenterveysongelmia.
Sukulaisista talossa asuu myös Carrie Louisen adoptiotyttären tytär Gina ja hänen murjottava aviomiehensä Walter sekä Carrie Louisen oma tytär Milred ja Milredin ex-miehen kaksi poikaa Alex Restrick ja Stephen Restrick.
Ihmisiä on paljon ja äänikirjassa ne menevät välillä hiukan sekaisin. Alussa on paljon esittelyjä ja alkukeskusteluita, kun neiti Marple tarkkailee tilannetta ja keskustelee ihmisten kanssa.
Sitten alkaa tapahtua. Paikalla saapuu Carrie Louisen ensimmäisen aviomiehen poika, Christian Gulbransen, joka oudon välikohtauksen jälkeen löytyy ammuttuna. Gulbransenin kirjoituskoneesta löytyy viesti, jossa sanotaan, että Carrie Louisea myrkytetään. Paikalle saapuu poliisista rikostarkastaja Curry ja alkaa selvittely - miksi uhri tapettiin, kuka hänet ampui ja myrkytetäänkö Carrie Louiesea? Onko syyllinen joku läheinen vai löytyykö se nuorisorikollisista?
Teoksen juoni kietoutuu hyvin yhteen ja lopputulos ei ole mielestäni kovinkaan ennalta-arvattava. Tämä teos ei kuitenkaan yltänyt lempikirjoihini, eikä oikein jaksanut pitää mielenkiintoani yllä koko teoksen ajan. Neiti Marple on tapansa mukaan nokkela ja pidän hänen hahmostaan kovasti.
Teos:
Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä (They do it with mirrors), 1952. WSOY. Suomennos: Leena ja Matti Jaskari. Kuunneltu Suplasta. Lukijana Lars Svedberg. Julkaistu 23.11.2018.
Jos innostut dekkareista, voisit innostua myös seuraavista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti