Kirja-arvostelu: Hanna Brotherus / Ainoa kotini

Mielestäni on aina ollut mielenkiintoista lukea elämänkertoja sekä muutenkin oikeaan elämään pohjautuvia teoksia. Nyt käsiini sattui Hanna Brotheruksen esikoisteos Ainoa kotini, jossa Brotherus sukeltaa omaan itseen tutkimalla lapsuuttaan, perhettään ja omia elämänvaiheitaan.  

Kirja on mielestäni kirjoitettu hyvin avoimesti ja rehellisesti, ja niin, että sisintäni kyllä riipaisi useaan otteeseen. Erityisesti kirjassa nousee esiin naiseus, äitiys ja kehollisuus. Yhtenä vahvana teema on syömishäiriö, johon on sairastunut niin Brotheruksen sisko, tytär sekä hän itse. Kehosta ja syömishäiriöstä elämässä on kirjoitettu hyvin ajatuksia herättävästi.

Brotherus avautuu kirjassa monista teemoista, mutta erityisesti kirja sai minut pohtimaan omaa lapsuuttani ja äitiyttäni. Oikeastaan koen, että omat kokemukseni ovat hyvin erilaiset, huomaan, että olen eri sukupolvea ja lisäksi myös vasta äitiyteni alussa. En siis varsinaisesti kokenut itse samaistuvani kerrottuun, mutta eri sukupolvikokemukset ovat aina mielenkiintoista luettavaa.

Kirjasta jäi oikeastaan vähän kaksijakoiset fiilikset. Kyllä, kirja oli kirjoitettu niin avoimen rehellisesti, että itkin useaan otteeseen. 
Toisaalta kirjoitustyyli oli omaan makuuni hiukan liian taiteellista ja runollista. Kaunista ja koskettavaa kylläkin. 

Kirja on hyvin omanlaisensa teos, johon olisin kaivannut ripauksen lisää tarinankerrontaa. 



Teos:
Hanna Brotherus: Ainoa kotini. WSOY, 2021. 

Kirja-arvostelu: Marian Keyes / Aikuiset ihmiset

Yritän aina etsiä uusia hyviä kirjailijoita ja hyvänkuuloinen esittelyteksti sai minut tarttumaan Marian Keyesin teokseen Aikuiset ihmisetEpäröin tosin hiukan, kun huomasin, että kirja kestäisi äänikirjana lähes 21 tuntia. Esittelytekstin pohjalta kirja vaikutti kuitenkin hauskalta, joten päätin lähteä kuuntelemaan sitä. Ja noh, suoraan sanoen ei olisi kannattanut. 

Ainakin äänikirjana henkilöiden paljoudessa ja heidän sukulaissuhteissaan oli alkuun vaikea pysyä perässä. Kirja pyörii pääosin Caseyn veljesten Edin, Johnnyn ja Liamin sekä heidän vaimojensa Caran, Jessien ja Nellin ympärillä. Mukana on myös paljon jo aikuisikäänkin ehtineitä lapsia sekä muita sukulaisia ja sivuhahmoja. 

Esittelyteksti koukutti sillä, että kirjassa Cara saa aivotärähdyksen ja latelee julki koko suvun salaisuudet. Kirja alkaakin mainiolla kohtauksella siitä, kuinka Cara suvun päivällisillä kertoilee totuuksia. Sitten kirja pakittaa kuitenkin ajassa taaksepäin ja odotan vain, että päästään nykyhetkeen. 

Kirjassa päästään tutustumaan suvun henkilöihin ja heidän elämiensä käänteisiin. Teemat eivät jostain syystä nyt oikein vain kolahtaneet. Yhtenä päähenkilönä on keski-ikäinen Cara, jonka salaisuutena on bulimia. Muuten kirja pyörii erilaisen ihmissuhdehässäkän ympärillä. Erityisesti keskiössä ovat parisuhteet ja niiden käänteet, kuka pettää ketä ja kuka rakastuu kehen.  

Nykyhetkeen, eli niihin totuuksien laukomiseen, päästiin sitten vasta kirjan loppuvaiheessa. Mikä pettymys! Olisin toivonut lisää hauskoja kohtauksia siitä, kuinka totuuksia ladellaan ja luonnollisesti sitä, että mitä näiden salaisuuksien esiin tuominen sitten aiheuttaa.  

Odotin siis suoraan sanoen hauskempaa kirjaa, jossa olisi saanut nauraa. Sen osalta jouduin kuitenkin pettymään. Myöskään käsitellyt teemat eivät tällä kertaa vain kolahtaneet, vaikka Keyes lahjakkaalta kirjailijalta vaikuttaakin. Ehkäpä kokeilen jotain muuta kirjaa häneltä.


Teos:

Marian Keyes: Aikuiset ihmiset (Grown Ups), Tammi (2021). Suomentaja: Lea Peuronpuro

Äänikirjan kertoja: Kati Tamminen 

Äänikirjan kesto: 20 h 44 min

Kirja-arvostelu: Liane Moriarty / Viimeinen vuosipäivä


Liane Moriarty
on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, jonka teoksia suosittelen aina kaikille. Odotinkin kovasti, että pääsen lukemaan hänen teoksensa Viimeinen vuosipäivä. Mielestäni teos on yhtä hyvää tarinan kerrontaa, yllättäviä käänteitä ja hauskoja kohtia kuin Moriartyn muutkin teokset - siis taatusti mielenkiintoista luettavaa!

Teoksen tarina on kaikissa käänteissään ja mielenkiintoisissa henkilöhahmoissaan niin monimutkainen, että sitä on vaikea tiivistää. Oikeastaan teoksen tarina sijoittuu pääasiassa lähellä Sydneytä sijaitsevalle Scriddly Gum Islandille. Yli 70 vuotta sitten, ollessaan nuoria, saarella asuvat sisarukset Connie ja Rose löysivät naapuriensa talosta pienen Enigma-vauvan hylättynä, jonka he kasvattivat omanaan. Vauvan vanhemmat olivat kadonneet, eikä kukaan tiedä minne tai miten. Connie ja Rose ovat kehittäneet tämän mysteerin ympärille tuottoisan perheyrityksen, joka teki saaresta myös suositun turistikohteen. 

Tarina lähtee liikkeelle Connien kuolemasta, jonka jälkeen Enigma-vauvan mysteeri sekä saaren muidenkin asukkaiden salaisuudet alkavat paljastua. Teoksen päähenkilönä on neljääkymppiä lähestyvä sinkku Sophie. Sophie on aikanaan seurustellut Enigman pojantyttären kanssa, mutta jättänyt tämän yllättäen. Sophie on kuitenkin tehnyt vaikutuksen saaren asukkaisiin ja kaikkien yllätykseksi perii Connien talon, ja muuttaa tämän myötä saarelle. Connie on jättänyt Sophielle myös viestin, jonka mukaan hänellä on mielessään Sophielle täydellinen mies. Sophien biologinen kello tikittää ja hän lähteekin selvittämään, ketä Connie oikein tarkoitti.

Teos kertoo ihanasti erilaisista ja eri-ikäisistä henkilöhahmoista, pääosin naisista, jotka tekevät omia ratkaisujaan elämässään. Mukaan mahtuu muun muassa juuri esikoisensa saanut, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä Grace, joka suunnittelee omaa itsemurhaansa, itsetuntonsa lihomisen jälkeen menettänyt Margie sekä Connien nyt yhdeksänkymppinen sisko Rose, jolla on hallitsevan siskonsa kuoleman jälkeen avattavana omaa salaisuuksien verhoaan. 

Erityisen uteliaana seurasin teoksessa sitä, kuka paljastuu lopulta Sophien oikeaksi mieheksi. Eri tavalla uteliaisuuteni herätti myös se, mitä tapahtuu Gracelle ja miten hänen itsemurhasuunnitelmansa käy. Se mitä en osannut edes odottaa, oli yhdeksänkymppisen Rosen tarina, mikä loikin kirjaan kunnon loppuyllätyksen!

Kuten muitakin Moriartyn teoksia, suosittelen tätäkin luettavaksi kaikille, jotka pitävät hyvistä tarinoista höystettynä mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla usean sukupolven ajalta.


Teos:
Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä (The Last Anniversary 2006), WSOY 2021. 
Suomennos: Helena Bütsow