Kirja-arvostelu: Beth O'Leary / Vaihtokauppa

Erityisesti kesällä yritän bongailla uusia hyviä kirjailijoita, ja nyt silmääni sattui Beth O'Learyn teos Vaihtokauppa, jota useammassa lähteessä kehuttiin. Beth O'Leary on itselleni kirjailijana uusi tuttavuus. Häneltä on ilmestynyt aiemmin kehuttu teos "Kimppakämppä", johon en myöskään ole tutustunut.

Vaihtokauppa -teoksen päähenkilöinä ovat Lontoossa asuva Leena sekä hänen 79-vuotias isoäitinsä Eileen. Leena joutuu töistään parin kuukauden sairaslomalle saadessaan burnoutin ja hänen isoäitinsä keksii, että he voisivat vaihtaa asuntoja pariksi kuukaudeksi. Yorkshireläiskylässä asuva isoäiti itse haluaisi kovasti palata sinkkumarkkinoille, mutta omasta pienestä kotikylästä ei tunnu löytyvän sopivia miehiä treffailuun. Niinpä hän päättää lähteä paremmille apajille Lontooseen, ja ennen kaikkea vielä kerran seikkailemaan. 

Teoksessa juonenkäänteitä riittää, ehkä jopa vähän liikaakin, mikä tekee siitä hiukan sekavan. Leenan burnoutin taustalta paljastuu käsittelemätöntä surua hänen siskonsa Carlan menehtymisen vuoksi. Tätä surua Leena pääsee käsittelemään muuttaessaan isoäitinsä kotiin, lähelle omaa äitiään. Carlan kuoleman myötä Leenan välit omaan äitiinsä ovat katkenneet ja nyt on aika korjailla välejä. Teoksessa käsitelläänkin myös aika synkkiä teemoja, enkä oikein tiedä mahtuvatko kaikki samojen kansien väliin.

Toisaalta teos kertoo rakkauden etsimisestä ja sen pelastaa ehdottomasti isoäiti Eileen. Hän on aivan ihana. Eileen on topakka nainen, joka ei pelkää puuttua toisten elämiin eikä epäröi vetää esiin "vanhus"-korttia esittäessään höppänämpää kuin onkaan. Hän on seikkailunhaluinen ja rohkea, ja hiukan härskikin välillä. Eileenin touhuista lukiessani sai nauraa hyväntahtoisesti useaan otteeseen. Erityisesti pidin myös siitä yhteisöllisyydestä, mitä Eileen viljelee ympärilleen, jopa Lontoossa. Hän on luonteeltaan huolehtija ja toimii aidon vilpittömästi kaikenikäisten ihmisten kanssa. Ja ihanaa on myös se, ettei hän unohda itseään vaan lähtee rohkeasti treffailemaan useampaakin kandidaattia.

Teoksen tarinassa on paljon ihania piirteitä ja O'Leary on lahjakas kirjailija. Toisaalta, suoraan sanoen tarina ei ole niin mukaansatempaava kuin toivoin. Erityisesti loppu on aika itsestäänselvä. Olisin kaivannut loppuun jotain yllättävää tekijää, mutta sitä ei valitettavasti tullut. Kokonaisuudessaan teos on kuitenkin perushyvää kesälukemista.


Teos: 

Beth O'Leary: Vaihtokauppa (The Switch), 2021. WSOY.
400 sivua. Suomentaja: Taina Wallin.


Kirja-arvostelu: Agatha Christie / Neiti Marplen viimeinen juttu

Ah, täältä löytyy yksi Agatha Christien teosten vannoutunut fani. Erityisesti Hercule Poirot lukeutuu neiti Marplen lisäksi suosikkeihini ja voisin katsella niistä tehtyjä ohjelmia televisiosta päivät pitkät. Rehellisesti sanoen, en ole hirveästi viime vuosina Agatha Christien tuotantoa kirjoina edes lukenut, ja äänikirjanakin tämä oli ensimmäinen. Oikeastaan Agatha Christien "Neiti Marplen viimeinen juttu" valikoitui äänikirjaksi ihan kokeilu mielessä. Yllätyksekseni äänikirja vei mennessään, ja tulikin kuunneltua läpi parissa päivässä. 

Agatha Christien "Neiti Marplen viimeinen juttu"- kirjan juoni koostuu tiivistetysti siitä, että nuori nainen nimeltään Gwendy ostaa aviomiehestä kanssa talon. Talossa Gwendy näkee outoja näkyjä, kuten kuolleen naisen makaamassa lattialla. Mistään yliluonnollisesta ei kuitenkaan onneksi ole kyse, mutta mistä sitten? Sitä Gwendy lähtee miehensä kanssa selvittämään. Avukseen he saavat uteliaan neiti Marplen, johon törmäävät sattumalta. 

Neiti Marple on mielestäni todella ihastuttava hahmo ja hänen toimintaa seuraa mielellään. Jostain syystä minua viehättää se, ettei hän tee itsestään numeroa, vaikka omaakin hyvät hoksottimet ja mahtavan päättelykyvyn. Tässäkään teoksessa hän ei anna itsensä langeta ihmisten kertomiin valheisiin, vaan näkee niiden taakse. Ei pidä uskoa kaikkea mitä sinulle kerrotaan. Yksi hänen vahvuuksistaan on tietysti myös hänen olemuksensa - vähän höpsöä vanhaa tätiä pidetään hyvin harmittomana. Tässäkin teoksessa neiti Marple kiertelee ympäri kylää uteliaana keskustelemassa ihmisten kanssa ja kerää tietonsa lähinnä etsimällä juoruja. Ja sehän tuottaa tulosta. 

Tällaiset murhamysteerikirjat sijoittuvat itselläni "hauskaa kevyttä kesälukemista" -kategoriaan. Arvuuttelen mielelläni kuka syyllinen on, ja kuten hyvässä kirjassa, taas minut saatiin johdatettua harhaan. Itse asiassa kaksi kertaa, tunnustan. Vaihtoehtoisia syyllisiä Agatha Christien teoksissa on ihanan monta, joten loppuratkaisun arvaaminen ei ole ihan helppoa, ja senhän takia näihin taitaa niin koukkuun jäädäkin.


Teos

Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu (WSOY)



Kirjavinkit: Keskittymiskyky


Olet menossa ripustamaan pyykkejä, mutta matkalla huomaat kukan olevan kuiva, joten lähdet hakemaan sille vettä. Täytät kastelukannun vedellä ja päätät laittaa samalla tiskialtaaseen jääneet astiat koneeseen, olethan jo valmiiksi keittiössä. Samassa lapsi tulee keittiöön pyytämään ruokaa ja lämmität sitä hänelle. Puhelin soi ja hoidat neuvola-asiat. Puhelun loputtua pohdit, mitä olitkaan tekemässä - niin ne pyykit, niitähän olit alun perin menossa ripustamaan. Kuulostaako tutulta?

Viime aikoina olen kuunnellut useampia äänikirjoja omaan mieleen ja jaksamiseen liittyen, joista myös tässä tekstissä nostan muutamia esiin kirjavinkeiksi. Kirjojen myötä olen lähtenyt pohtimaan myös omaa keskittymiskykyäni ja toimintaani arjessa. Jossain vaiheessa keskellä touhun täyteistä elämää kahden pienen lapsen kanssa, on multitaskaus hiipinyt osaksi arkeani. Huomaan, että puikkelehdin toistuvasti usean eri tehtävän välillä ja on jopa vaikeaa tehdä vain yhtä asiaa yhtä aikaa. Hölmöin tapa lienee se, että laittaa televisiosta ohjelman pyörimään, mutta nappaakin samalla puhelimen käteen ja selailee somea. Olevinaan siinä sitten seuraa molempia yhtä aikaa, jep.

Toinen pikkulapsiarjessa tyypillinen asia on jatkuvat keskeytykset. Ruokaa laittaessasi korjaat välissä rikkinäisiä leluja, vaihdat vaipan, annat maitoa sekä vastaat noin miljoonaan kysymykseen. Elämä on yhtä keskeytysten jonoa. Viimeksi eilen aamupäivällä ajattelin kuunnella äänikirjaa. Ajastin äänikirjaan puoli tuntia. Olin kuunnellut alle puoli minuuttia, kun tuli ensimmäinen keskeytys - lapsi pelkäsi kärpästä, joka piti käydä ajamassa ulos. Jokaisen keskeytyksen kohdalla painoin äänikirjan pauselle, sillä halusin oikeasti kuulla mitä äänikirjassa sanotaan. Lopputuloksena oli se, että sain tämän puoli tuntisen kuunneltua loppuun iltapäivällä, useiden ja useiden keskeytysten jälkeen.

Jatkuvat keskeytykset ja usean asian tekeminen yhtä aikaa tuskin lisäävät omaa keskittymiskykyä tai aivojen hyvinvointia muutenkaan. Muistan, kuinka ystäväni kanssa naureskelimme äitien olevan hyviä multitaskaamaan. Mutta onko tästä kaikesta lopputuloksena oikeasti vain se, ettei päivästä ja sen tapahtumista oikeastaan muista mitään? Illalla miettii, että mitähän sitä teki vai tekikö mitään, sillä harvasta asiasta on muistikuvia. Ei kai äideillä mitään multitaskauksen superaivoja kuitenkaan ole, vaikka niin olen välillä kuvitellutkin. 

Korjausliikkeitä

Itse olen saanut paljon tietoa ja neuvoja esimerkiksi Liisa Uusitalo-Arolan (2019) “Uuvuksissa - kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin” -kirjasta. Kirjassa on paljon hyvää tietoa niin uupumuksesta, stressistä sekä aivojen kuormittumisesta ja hyvinvoinnista. Uusitalo-Arola (2019) nostaa esiin esimerkiksi sen, että multitaskaus todellisuudessa on oikeastaan mahdotonta, sillä ihmisen tarkkaavaisuus on aina yhdessä asiassa kerrallaan. Olo voi olla tehokas - kuten itse äitinä kuvittelen olevani - mutta usean tehtävän tekeminen vaatii aina siirtymistä tehtävästä toiseen, mikä kuluttaa ja väsyttää aivot. Kirjassa on paljon muutakin mielenkiintoista faktaa, kuten se, kuinka hajotamme keskittymiskykymme totuttamalla aivomme jatkuviin pikkupalkintoihin, kuten somepäivityksiin, ja aivot jäävät jatkuvassa vireystilassa odottamaan seuraavaa tapahtumaa, mutta eivät pysty keskittämään tarkkaavaisuutta mihinkään (Uusitalo-Arola 2019).

Häiriötekijä päivässä on myös puhelimen merkkiäänet, josta puhuvat esimerkiksi Minna Huotilainen ja Mona Moisala (2018) teoksessaan “Keskittymiskyvyn elvytysopas”. Tämäkin kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut muun muassa pohtimaan omaa käyttäytymistäni puhelimeni kanssa. Tottahan se on, että jokainen kilahdus keskeyttää sen mitä on tekemässä. En kuitenkaan ole osannut päättää, onko viestin tullessa parempi katsoa viesti heti vai odottaa. Mikäli viestin katsoo heti, se keskeyttää sen mitä olin tekemässä. Toisaalta jos en katso viestiä, jää se mieleeni kummittelemaan ja häiritsee sitä mitä olin tekemässä, sillä en halua unohtaa viestin katsomissa vaan koetan pitää sen mieleni to do –listalla. Olenkin ruvennut tietoisesti laittamaan puhelimen usein äänettömälle, vaikka vain tunniksi päivässä.

Pieniä muutoksia arjessa onkin loppujen lopuksi helppo tehdä, vaikka välillä tuntuu, ettei läheskään kaikkiin häiritseviin tekijöihin ja keskeytyksiin voi vaikuttaa. Puhelimen äänettömälle laittamisen lisäksi olen yrittänyt lisätä tietoisuutta ja palauttavia juttuja arkeeni. Olen yrittänyt raivata aikaa esimerkiksi äänikirjojen kuunteluun keskeytyksettömästi sekä lisännyt arkeen erilaisia hengitysharjoituksia ja joogaa.

Varsinaisia meditaatioharjoituksia olen tehnyt harvemmin, mutta nyt kuuntelin Harri Virolaisen & Ilkka Virolaisen (2019) “Mielen voima. Mielen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin” - teosta. Kirjassa kerrottiin meditaation hyödyistä todella mielenkiintoisella ja antoisalla tavalla. Virolainen & Virolainen (2019) esittävät useita eri tutkimuksia ja niiden tuloksia. Esimerkiksi siitä, kuinka meditaatio muokkaa aivojen yhteyksiä ja parantaa aivojen toimintaa, aktivoi geenejä, jotka edistävät stressistä toipumista, hidastaa vanhenemisprosessia sekä lisää kognitiivisia kykyjä ja stressinsietokykyä. Teoksessa on paljon tietoa mielen voimasta ja mahdollisuuksista, kannattaa siis tämäkin kirja lukea, mikäli aihe kiinnostaa.

Toisaalta olen myös yrittänyt tietoisesti muuttaa joitakin omia toimintatapojani, kuten sen, että teen vain yhtä asiaa kerrallaan aina kun se on mahdollista. Esimerkiksi kun katson televisiota, niin katson sitä oikeasti. Kun kuuntelen äänikirjaa, niin kuuntelen sitä oikeasti ja keskityn siihen. Muutoksen tekeminen ei tietysti ole helppoa ja välillä huomaan, että “vain” yhden asian tekeminen tuntuu jopa tylsältä. Mutta ehkä aivojen uudelleen kouluttaminen kantaa joku päivä tulosta.

Vaikeinta itselleni ei kuitenkaan ole pienten muutosten tekeminen, vaan riittämättömyyden tunteen ja keskeneräisyyden hyväksyminen. Se, etten koekaan olevani niin tehokas. Se, että asiat jäävät kesken, että niitä ei ehdi tai pysty tekemään tänään tai juuri nyt. Esimerkiksi puhelu ystävän kanssa on lopetettava kesken, vaikka olisi kiva jutella ja vaihtaa vielä kuulumisia, sillä juuri sillä hetkellä ei vain kykene keskittymään siihen, mitä toinen kertoo ja mitä toiselle kuuluu. Toivon kuitenkin, että arjen pienten muutosten kautta pääsee lopulta hyvään lopputulokseen ja joku päivä, kun on menossa ripustamaan pyykkejä, oikeasti menee niitä ripustamaan.

Lähteenä käytetyt kirjat:

Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa - Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin, 2019. Tuuma-kustannus.
Huotilainen, Minna & Moisala, Mona: Keskittymiskyvyn elvyttämisopas, 2018. Tuuma-kustannus.
Harri Virolainen & Ilkka Virolainen: Mielen voima. Mielen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin, 2019. Viisas elämä.

Suosittelen! Äänikirjoina mm. Suplassa.

Kirja-arvostelu: Jojo Moyes / Yömusiikkia

Olen viime aikoina kuunnellut äänikirjoina paljon self help -oppaita, mutta näin kesän kuumina päivinä kaipasin kuunteluun romaania. Jojo Moyesin teos Yömusiikkia on ollut kuuntelulistallani jo hetken aikaa ja nyt tuntui sopivalta aloittaa tällainen hiukan pidempi kirja, toivoen, että sen luomaan maailmaan voisi kauniina kesäpäivänä uppoutua. Valintani osui nappiin, sillä Moyes tarjoaa jälleen kerran ihanaa tarinankerrontaa, yllättäviä käänteitä sekä henkilöhahmoja, joiden elämässä tuntee olevansa itsekin mukana.

Alkuun on myönnettävä, että yksi miinus Moyesin teoksissa yleensäkin on. En tiedä mistä johtuu, että aina aloittaessani epäröin. Mietin, onko kirja hyvä, onhan Moyesin kirjat suosittuja. Alussa esitellään paljon erilaisia henkilöhahmoja taustoineen, enkä oikein meinaa pysyä kärryillä siitä, kuka on kuka ja miten he liittyvät toisiinsa. Tarina lähtee liikkeelle jotenkin hitaasti ja mietin, että luovutanko. Sisimmässäni kuitenkin tiedän, että ei kannata luovuttaa. Ja niin, pikku hiljaa tarinan henkilöhahmot alkavat elää ja henkilöt punoutuvat yhteen mielenkiintoiseksi tarinaksi, josta ei tapahtumia ja yllätyksiä puutu. 

Kirjan päähenkilönä on Isabel, jonka aviomies yllättäen kuolee. Mies jättää Isabelille vain kasan velkaa, joten Isabel ja hänen kaksi lastaan joutuvat muuttamaan maaseudulle ränsistyneeseen taloon. Kirjassa risteilee ihanasti Isabelin perheen tarina - perheen elämä ennen miehen kuolemaa, heidän selviytyminen miehen kuolemasta sekä heidän kotiutuminen uuteen asuinpaikkaan ja talon tuottamat ongelmat. Henkilökohtaisesti sympatiani ovat perheen nuoremman lapsen puolella, joka ei ole puhunut isänsä kuoleman jälkeen, mutta alkaa maaseudulla pikku hiljaa kaivautua kuorestaan. 

Mielenkiintoa kirjaan tuovat ehdottomasti myös muut henkilöhahmot, joita tarinaan kietoutuu. Maaseudulla asuu useita mielenkiintoisia persoonia ja ihania ihmisiä tarinoineen, kuten Isabelin häikäilemätön ja itsekeskeinen remonttimies Matt, joka himoitsee taloa itselleen sekä hänen vaimonsa Laura, joka tekee elämässään omat ratkaisunsa. Paikallisen kaupan omistajat "serkukset" puolestaan ovat niin lämpimiä henkilöitä, että heidät toivoisi mukaan omaan elämään.

Moyesin ansioksi on sanottava vielä hänen kykynsä kuvailla erilaisia miljöitä elävästi ja tehdä niistä kauniita. Henkilöhahmojen elämä on helppo kuvitella mielessään, jonka myötä tarinaan on helppo tempautua mukaan. Ja onneksi lopun jännitysmomentit korvaavat alun hitauden, joten sanoisin kirjan olevan oivaa kesälukemista!


Teos: 

Jojo Moyes: Yömusiikkia (Night Music)

Gummerus kustannus, huhtikuu 2021

Suomentanut Heli Naski. 

Äänikirjana mm. Suplassa.