Kirja-arvostelu: Sanna Mämmi / Vapaudu huolista - Löydä elämänilo mindfulnessin avulla

Kuuntelin Suplasta Sanna Mämmin teoksen Vapaudu huolista - Löydä elämänilo mindfulnessin avulla. Henkilökohtaisesti olen ollut viime aikoina kiinnostunut joogasta, meditaatiosta ja mindfulnessista, joten teos vaikutti mielenkiintoiselta - ja sitä se olikin.

Teos esittelee mindfulnessin hyötyjä ja sen mullistavaa vaikutusta elämään pääosin Mämmin omakohtaisten kokemusta kautta. On lohduttavaa kuulla, ettei hänenkään tiensä ole ollut täydellinen, eikä mindfulness ja rauha ole tullut hänen elämäänsä kerta heitolla. Asioita opitaan pikku hiljaa ja muutos on hidas, mutta mahdollinen ja antoisa. 

Teos antaa paljon tietoa erilaisesta mindfulness-harjoittelusta ja myös joogasta. Teoksen lopussa on myös hyviä harjoituksia kokeiltavaksi. 

Välillä kirjoitustyyli särähtää korvaan. Se antaa liiankin varman kuvan siitä, että kun teet näin, niin saat tämän. 

Pääosin teos on  kuitenkin kirjoitettu hyvin ymmärtäväisesti, myötätuntoisesti ja opettavaisesti. Tiedän tasan tarkkaan mistä Mämmi puhuu, kun hän kirjoittaa esimerkiksi mielen kiirehtimisestä. Ironista ehkä, mutta huomasin sen myös usein tätä kirjaa kuunnellessa. Mämmi lukee äänikirjaa hyvin hitaalla ja rauhallisella äänellä ja huomasin usein, että mieleni halusi kiristää tahtia. Hoputtaa, että Mämmi lukisi hiukan nopeammin. Tämä olikin ehkä jo ensimmäinen oppituntini mindfulnessin maailmaan? 

Teos esittelee kuitenkin mindfulnessin positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti. Se herättää pohtimaan omaa elämää ja omia toimintamalleja. Suosittelenkin kirjaa kaikille rauhallisemmasta elämästä haaveileville. 

Teos:

Sanna Mämmi: Vapaudu huolista - Löydä elämänilo mindfulnessin avulla. WSOY, 2019. Kuunneltu Suplasta. Äänikirjan lukija: Sanna Mämmi. Kesto 7 h 39 min. Julkaistu Suplassa 2.4.2019. 

Kirja-arvostelu: Sophie Kinsella / Yllätä minut

Sophie Kinsella tunnetaan hauskoista Himoshoppaaja -kirjoistaan, mutta hänellä on myös paljon muuta tuotantoa. Kinsellan teokset ovat mielestäni sellaista kevyttä viihdettä, jonka parissa ei tarvitse liikoja ajatella, rentoutua vain. Sellainen on myös hänen teoksensa Yllätä minut.

Teos kertoo pariskunnasta Silviesta ja Danista, joiden elämä on melko lailla täydellistä. Heillä on ihana koti ja lapset sekä molemmilla hyvät työpaikat. Lisäksi he ovat terveitä - niin terveitä, että lääkäri ennustaa heillä olevan edessään vielä vuosikymmeniä yhteistä avioliittoa. Tämä tieto aiheuttaa kuitenkin kriisin, miten he saavat pidettyä avioliittonsa virkeänä kaikki nuo tulevat vuodet?

Silvie ja Dan päättävät taistella tylsyyttä vastaan alkamalla järjestää toisilleen erilaisia yllätyksiä. Yllätykset eivät sujukaan niin täydellisesti ja yllätysten myötä paljastuu, etteivät he tunnekaan toisiaan niin hyvin kuin ovat kuvitelleet. Salaisuuksia alkaa löytyä niin menneisyydestä kuin tulevaisuudesta, mikä saa erityisesti Silvien kyseenalaistamaan koko avioliiton. 

Teoksessa on mielestäni hauska idea, vaikka lähtötilanne täydellisine elämineen saattoikin hiukan ärsyttää. Teoksen myötä he kuitenkin alkavat laskeutua tänne muiden aivan normaalien ihmisten tasolle, kun huomaavat, että heidänkin elämänsä on mutkikasta kuten muidenkin. 

Isossa roolissa teosta on myös Silvien työ hyväntekeväisyysjärjestössä, joka on tavoissaan jämähtänyt entiseeen aikaan fakseineen ja vihkoineen. Oman mausteensa teokseen tuo myös Silvien perhe, jolta löytyy suuri salaisuus.

Kokonaisuudessaan teos on hyvin kirjoitettu. Siinä on hyvä juoni ja hauskoja kohtauksia. Teos sopii hyvin viihdykkeeksi silloin, kun tarvitsee kevyttä luettavaa.  

Teos:

Sophie Kinsella: Yllätä minut (Surprise Me). WSOY, 2018. Suomentaja: Kaisa Kattelus.

Jos innostuit tästä, katso myös:

Sophie Kinsella: Tavataanko oikeasti

Jill Mansell: Kaikki alkoi salaisuudesta

Clare Pooley: Totuushaaste

Kirja-arvostelu: Mari Jungstedt / Viimeinen näytös

Olen etsiskellyt luettavaksi hyviä dekkareita ja sain vinkin tutustua ruotsalaisen Mari Jungstedtin teoksiin. Valitsin luettavaksi umpimähkään teoksen Viimeinen näytös, joka on osa Gotlantiin sijoittuvaa dekkarisarjaa. 

Teoksen tapahtumat alkavat siitä, kun vuosittain pidettävän Almedal-viikon keskeyttää murha. Almedal-viikko on yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma. Murhattuna löytyy toimittaja Erika Malm, joka on myös kerryttänyt itselleen vihamiehiä mielipiteillään.

Murhaa lähtee selvittämään paikallisen rikospoliisin komisario Anders Knutas ja hänen kollegansa Karin Jacobsson. Tutkintalinjoja löytyy lopulta useampi ja omia tutkimuksiaan teoksessa tekee myös toimittaja Johan Berg. Liittyykö murha Erikan työhön ja hänen suututtamiinsa äärioikeistolaisiin - vai löytyykö syyllinen Erikan henkilökohtaisen elämän puolelta, kuten salaisen suhteen aiheuttamista koukeroista?

Teoksessa on mielestäni hyvä idea, mutta valitettavasti itse Erikan murhatapaus jää jonkin verran muun juonen alle. 

Erityisen paljon teoksessa keskitytään ihmissuhdekuvioihin, esimerkiksi Andersin ja Karinin väleihin. Itsestäni tuntuu, että pohjoismaiset dekkarit pilataan aina sillä, että työkaverit rakastuvat toisiinsa. Eikö voitaisi keskittyä ihan vaan siihen murhamysteeriin ja sen selvittämiseen?

Teoksessa sivujuoneksi nousee myös eräs vanha tapaus, jota Anders lähtee selvittämään Kanariansaarille. En oikein ymmärtänyt miksi tämä irrallinen tapaus piti nostaa tässä kirjassa esiin, mutta ilmeisesti se liittyi dekkarisarjan aikaisempiin tapahtumiin. 

Itse olisin mieluummin ottanut enemmän juonta Erikan murhan ympärille, joka oli kyllä mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton - eli erittäin onnistunut. Juoni tiivistyi sopivasti pikku hiljaa ja uutta vihjettä tuli koko ajan. 

Kokonaisuudessaan teos oli hyvä, muttei erinomainen. Jungstedt vaikuttaa tämän pohjalta kuitenkin hyvältä kirjailijalta, ja voisin harkita lukevani häneltä jonkun toisen teoksen. 

Teos:

Mari Jungstedt: Viimeinen näytös. Otava, 2015. Suomentanut: Emmi Jäkkö.

Lisää dekkareita:

Sophie Hannah: Kuolema ostaa paikkalipun

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä

Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu

Kirja-arvostelu: Nicolas Barreau / Pienten ihmeiden kahvila

Nicolas Barreaun teos Pienten ihmeiden kahvila nousi esiin monissa suosituksissa, joten päätin ottaa sen lukuun. 

Teos kertoo Nellystä, ujosta ja hyväntahtoisesta opiskelijatytöstä, joka kohtaa sydänsuruja Pariisissa. Sydänsuruja potiessaan Nelly löytää jo edesmenneen isoäitinsä kirjan, jossa on salaperäinen viesti. Nelly matkustaa viestin perässä Venetsiaan ja antautuu yllättäville seikkailuille.

Tarina on kokonaisuudessaan ihana, mutta toisaalta monin paikoin erittäin hutera. Teoksen alussa olin hiukan ihmeissäni. Tarina ei oikein tunnu lähtevän liikkeelle, vaan tuntuu vähän pröystäilevältä. Nelly työstää Pariisissa filosofian graduaan, jonka käsittelyä olisi mielestäni teoksessa voinut jättää vähemmälle.

Sitten tarina lähti liikkeelle ja matka Venetsiaan alkaa. Tarina on täynnä outoja ja ihmeellisiä sattumia, joita tosi elämässä harvoin tapahtuisi. Nelly itse uskoo ihmeisiin ja merkkeihin ja niitä toden totta teoksessa osuu kohdalle. 

Teoksessa on kuitenkin useampi ihana rakkaustarina, jotka lämmittävät mieltä. Isoäidin salaisen viestin selviäminen sekä Nellyn oman rakkauselämän koukerot luovat pohjan hyvälle tarinalle. Muutamilla parannuksilla siitä olisi saanut loistavan.

Teos on kokonaisuudessaan viihdyttävä ja romanttinen, niille jotka uskovat ihmeisiin. 

 Teos:

Nicolas Barreau: Pienten ihmeiden kahvila (Das Café der kleinen Wunder). Tammi, 2020. Suomentaja: Kristiina Vaara.

Kirja-arvostelu: Varpu Hintsanen & Emilia Saloranta: Valo joka ei kadonnutkaan

Milloinhan viimeksi olen itkenyt näin paljon kirjaa lukiessani? Varpu Hintsasen & Emilia Salorannan teos Valo joka ei kadonnutkaan on koskettava tarina Varpu Hintsasen perheestä.

Varpu Hintsasen tytär Senja kuoli 8-vuotiaana syöpään ja teos kertoo heidän elämästään Hintsasen kertomana. Teoksessa avataan Hintsasen elämää ajalta, jolloin hän ei ollut vielä Hintsanen sekä kerrotaan ajasta Senjan saadessa syöpädiagnoosi, hoitoa sairauteensa sekä ajasta surun kanssa. 

Pääviestinä teoksessa on kiitollisuus ja Hintsanen pohtii teoksessa paljon henkistä hyvinvointia, asioihin suhtautumista ja jaksamista. Teos antaa paljon ajattelemisen aihetta ihmisille, jotka eivät ole kriisin keskellä, mutta luo varmasti erityisen paljon toivoa ja apua niille, jotka ovat kovan paikan edessä. 

Teos on erittäin koskettava ja kirjoitettu hyvin käytännönläheisesti tuoden esiin arkisia asioita ja ajatuksia. En tiedä, voiko joku lukea tämän ilman kyyneliä, itseltä niitä ei ainakaan säästynyt.

Teos:

Varpu Hintsanen & Emilia Saloranta: Valo joka ei kadonnutkaan. WSOY, 2021.

Kirja-arvostelu: Julia Thurén / Kaikki kuluttamisesta - Näin aloin käyttää rahojani paremmin

Löysin fiksun Julia Thurénin kesällä, kun luin hänen esikoisteoksensa Kaikki rahasta - Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Tämänkin teoksen suosittelen laittamaan lukulistalle. Nyt Thurénilta on ilmestynyt uusi teos Kaikki kuluttamisesta - Näin aloin käyttää rahojani paremmin, mihin tartuin innokkaasta. 

Teoksessa Thurén esittelee muun muassa kulutusyhteiskunnan syntyä ja sen toimintaa, puhuu kiertotaloudesta ja pohtii ajankohtaisesti sitä, millainen unelmien yhteiskunta kuluttamisen suhteen sitten olisi. Teos pohjautuu useisiin asiantuntijoiden haastatteluihin, joten pitäisin sitä hyvin asiantuntevana teoksena aiheesta - ainakin tällaisen tavallisen kuluttajan korvin.

Thurén on mielestäni jotenkin järkevä ihminen, hän ei tuputa omia näkemyksiään vaan herättelee ja käsittelee asioita monista eri näkökulmista, kuten tässäkin uudessa teoksessaan. Ja mikä tärkeintä, hän todellakin puhuu asiaa!

Teos herätteli minua pohtimaan monia omia käyttäytymismallejani sekä ylipäätään sitä, mihin suuntaan kuluttamisen pitäisi mennä. Thurén pohtii esimerkiksi sitä, olisiko parempaa rahan käyttöä se, että siirtyisimme palveluyhteiskuntaan. Käyttäisimme rahojamme siis palveluihin, kokemuksiin ja ostaisimme elämyslahjoja materian sijaan.

Toisaalta Thurén ei unohda pohtia, mitä tapahtuisi, jos kaikki lakkaisivat yhtäkkiä ostamasta esimerkiksi uusia vaatteita. Sillä olisi massiivinen vaikutus esimerkiksi työllisyyteen, kun niin myymälät kuin vaatetehtaat jouduttaisiin sulkemaan. 

Yksi mielenkiintoinen kysymys on myös kiertotalous ja esimerkiksi vaatteiden kierrättäminen. Kierrättämisestä pitäisi tehdä mielestäni helppoa, mutta Thurén kysyy mielestäni hyvin, että jos kierrättäminen on helppoa, niin madaltaako se kynnystä ostaa uutta? Tämä on mielestäni hyvä näkökulma. Mikäli esimerkiksi vaatteen saa helposti eteenpäin ja pois silmistä, herättää se helposti ajatuksen, että voi ostaa uutta, kun entisestä pääsee niin helposti eroon. 

Jos mikä on varmaa, niin mielestäni paljon on vielä tehtävää maailman muuttumisessa ja ihmisten asenteiden muuttamisessa sekä tietoisuuden lisäämisessä. Tämä kirja on kuitenkin yksi hyvä askel oman tietoisuuden lisäämiseen. Suosittelenkin tätä kirjaa ehdottomasti kaikille!

Teos: 

Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta - Näin aloin käyttää rahojani paremmin. Gummerus, 2021. Kuunneltu Suplasta. Äänikirjan lukija: Heljä Heikkinen. Kesto: 7 h 58 min. Julkaistu Suplassa 9.8.2021. 

Kirja-arvostelu: Jenny Colgan / Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

Löysin jälleen itselleni uuden kirjailijan Jenny Colganin, jonka Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita  -teokseen tartuin innolla. Löysin vasta kirjan luettuani tiedon, että kirja on trilogian toinen osa. Olisi voinut olla hyvä lukea ensimmäinen osa ensin, sillä en ihan päässyt kiinni tapahtumiin ja henkilöhahmoihin. 

Trilogia kertoo Pollysta, joka asuu nyt - trilogian toisen teoksen alussa -  pienellä saarella, jolta ei vuoroveden noustessa pääse mihinkään ajotien huuhtoutuessa piiloon. Polly on onnellinen ja hän on löytänyt saarelta ystäviä sekä ihanan poikaystävän Hucklen. Polly rakastaa leipomista ja on löytänyt unelmiensa työn saaren leipomossa. 

Sitten alkaa tapahtua. Leipomon omistaja kuolee, eikä Polly tule toimeen uuden omistajan kanssa. Kommellusten seurauksena Polly saa potkut. Poikaystävä Huckle lähtee avuksi veljelleen ja on paljon poissa. Polly joutuukin selviämään yksin miettiessään, miten saada töitä. Saarelle palaa myös leskeksi joutunut Selina, jolle Polly ei uskalla kertoa aikaisemmista tapahtumista Selinan nyt kuolleen miehen kanssa. 

Kokonaisuudessaan teoksessa on ainekset hyvään tarinaan, mutta en oikein lämmennyt Pollyn henkilöhahmolle. Minulle jäi hänestä vähän ruikuttava ja itsekeskeinen kuva. Polly on lahjakas leipuri, mutta hän odottaa, että kaikki rakastavat häntä. 

Suuressa roolissa tarinaa on myös Pollyn lemmikki, lunni nimeltä Niilo, enkä oikein ymmärtänyt, miksi linnusta puhutaan niin paljon. Myös sivuhahmot jäävät vähän vieraiksi. 

Tarina tuntuu ontuvalta, mutten tiedä olisiko siihen auttanut se, että olisi lukenut trilogian ensimmäisen osan ennen tätä. Suositukseni onkin, että lue mieluummin trilogian ensimmäinen osa ja päätä sen jälkeen, jatkatko tähän teokseen.  Ensimmäinen osa on nimeltään "Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua".

Teos:

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita (Summer at Little Beach Street Bakery). Gummerus kustannus, 2021. Suomentaja: Paula Takio. 

Suosittelen lukemaan:

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Clare Pooley: Totuushaaste

Beth O'Leary: Vaihtokauppa

Kirja-arvostelu: Agatha Christie / Neiti Marplea ei petetä

Olen Agatha Christien dekkareiden suuri fani ja aika ajoin lukaisen yhden hänen kirjoistaan. Nyt valitsin Suplasta kuunteluun Neiti Marplea ei petetä -teoksen. Tämä on toinen hänen teoksistaan, jonka kuuntelen äänikirjana. Alan kuitenkin kallistua siihen, että teokset ovat parempia luettuina. 

Teos alkaa siitä, kun neiti Marplen ystävä, rouva Ruth van Rydock, kertoo neiti Marplelle huolestaan sisarestaan Carrie Louisesta. Carrie Louise on naimisissa kolmatta kertaa ja sisarensa rouva Ruth van Rydockin mielestä Carrie Louisella on taipumusta rakastua vääriin miehiin. 

Carrie Louise on myös rikas ja rouva Ruth van Rydock pelkää sisarensa olevan vaarassa. Hän pyytääkin neiti Marplea menemään sisarensa luo hetkeksi asumaan ja tutkailemaan tilannetta. Tähän pyyntöön neiti Marple luonnollisesti suostuu. 

Tullessaan Carrie Louisen luo, Neiti Marple aistii heti, että talon ilmapiirissä on jotain outoa. Carrie Louisen nykyinen aviomies, Lewis Serrocold, on perustanut ammattikoulun nuorisorikollisille. Koulu sijaitsee heidän talonsa mailla, joten paikassa vilisee henkilökuntaa ja ammattirikollisia sekä Serrocoldin avustaja Edgar Lawson, jolla on pahoja mielenterveysongelmia. 

Sukulaisista talossa asuu myös Carrie Louisen adoptiotyttären tytär Gina ja hänen murjottava aviomiehensä Walter sekä Carrie Louisen oma tytär Milred ja Milredin ex-miehen kaksi poikaa Alex Restrick ja Stephen Restrick.

Ihmisiä on paljon ja äänikirjassa ne menevät välillä hiukan sekaisin. Alussa on paljon esittelyjä ja alkukeskusteluita, kun neiti Marple tarkkailee tilannetta ja keskustelee ihmisten kanssa. 

Sitten alkaa tapahtua. Paikalla saapuu Carrie Louisen ensimmäisen aviomiehen poika, Christian Gulbransen, joka oudon välikohtauksen jälkeen löytyy ammuttuna. Gulbransenin kirjoituskoneesta löytyy viesti, jossa sanotaan, että Carrie Louisea myrkytetään. Paikalle saapuu poliisista rikostarkastaja Curry ja alkaa selvittely - miksi uhri tapettiin, kuka hänet ampui ja myrkytetäänkö Carrie Louiesea? Onko syyllinen joku läheinen vai löytyykö se nuorisorikollisista? 

Teoksen juoni kietoutuu hyvin yhteen ja lopputulos ei ole mielestäni kovinkaan ennalta-arvattava. Tämä teos ei kuitenkaan yltänyt lempikirjoihini, eikä oikein jaksanut pitää mielenkiintoani yllä koko teoksen ajan. Neiti Marple on tapansa mukaan nokkela ja pidän hänen hahmostaan kovasti. 

Teos:

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä (They do it with mirrors), 1952. WSOY. Suomennos: Leena ja Matti Jaskari. Kuunneltu Suplasta. Lukijana Lars Svedberg. Julkaistu 23.11.2018.

Jos innostut dekkareista, voisit innostua myös seuraavista: 

Sophie Hannah / Kuolema ostaa paikkalipun

Kirja-arvostelu: Jill Mansell / Kaikki alkoi salaisuudesta

Englantilaisen Jill Mansellin teoksen Kaikki alkoi salaisuudesta pirteän keltainen kansikuva houkutteli minut tarttumaan siihen. Jill Mansellin tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut. Tätä kirjaa mainostettiin kepeänä kesälukemisena, ja se olikin kevyttä viihdettä, joka sopii hyvin rentoutumiseen vaikkapa raskaan päivän päätteeksi.  

Teoksen pääosassa on vajaa kolmekymppinen Lainey, joka ystävänsä Kitin kanssa menettää työpaikkansa. Lainey ja Kit löytävät ihanalta kuulostavan työpaikan perheestä, joka tarvitsee apua kodin- ja puutarhanhoitoon cornwallilaisessa merenrantatalossa. Työn ehtona on, että hakijoiden on oltava pariskunta, mitä juuri jätetyksi tullut Lainey ja hänen homoystävänsä Kit eivät ole. Lainey ja Kit päättävät kuitenkin huijata ja tulevat valituksi työhön. 

Kirjassa päästään seuraamaan muun muassa perheen vanhinta jäsentä, Sir Richardia. Vajaa 80-vuotias Sir Richard on entinen Hollywood-tähti, jota ei kiinnosta vastata faneilleen heidän lähettämiin lukuisiin kirjeisiin ja lahjoihin. Mukana on myös Sir Richardin miniä Majella lapsineen sekä Majellan poikapuoli Seth, joka iskee silmänsä varattuna pitämäänsä Laineyhin. 

Nopeasti tehokkaista Laineysta ja Kitistä tulee perheelle korvaamattomat, eivätkä he saa potkuja vaikka salaisuus aika pian paljastuukin. Erityisesti Laineylla on suuri vaikutus perheenjäseniin, sillä hän ei pelkää puuttua toisten elämiin ja hänen kaiken korjaava luonne saa paljon positiivisia muutoksia aikaan. Lainey muun muassa tarttuu rakkautta kaipaavan Majellan toiveisiin sekä pakottaa Sir Richardin vastaamaan fanikirjeisiin, mikä johtaakin yllättävään käänteeseen Sir Richardin elämässä. 

Kirja on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa, vaikka välillä erityisesti Laineyn kaikkeen pystyvä luonne herätti ärsytystä. Tarina on myös vähän itsestään selvä, erityisesti loppua kohti olisin toivonut hiukan sähäkämpää menoa.

Tämä on kuitenkin sellainen hyvän mielen kirja, jossa kaikki menee ihanasti, joten se sopii hyvin mukavaksi viihteeksi silloin kun tarvitsee onnellisuutta. Mansell onkin mielestäni kirjailijana hyvä löytö ja luen häneltä varmasti jonkin muunkin teoksen!

Teos:

Jill Mansell: Kaikki alkoi salaisuudesta (It Started With a Secret). Bazar, 2020. Suomentaja: Pirjo Ruti. 

 

Kirja-arvostelu: Nora Roberts / Yön sävelet

Olen lukenut nuoruudessani useita Nora Robertsin teoksia, mutta viime vuosina Robertsin teokset ovat jääneet. Nyt löysin Suplasta hänen Rehellinen petos -teoksensa, mutta luovutin parin tunnin päästä. Kirja ei temmannut mukaansa ja olisi kestänyt äänikirjana noin 20 tuntia. 

Pidän Robertsin tuotannosta kuitenkin yleensä, joten vaihdoin kuunteluun hänen teokseensa Yön sävelet. Teos kertoo kuuluisasta Maggie Fitzgeraldista, joka siirtyy pois julkisuuden valokeilasta ja ostaa ränsistyvän mökin maaseudulta. 

Maggie aloittaa samantien mökin kunnostamisen ja kuvioon astuu maisema-arkkitehti Cliff. He päätyvät intohimoiseen suhteeseen, mutta miten suhteen käy kun mökin tiluksilta löytyykin ruumis, ja maaseudun asukkaiden salaisuudet alkavat paljastua?

Kirjan juoni on hiukan itsestään selvä ja kertoo pääosin Maggien ja Cliffin kiihkeästä suhteesta. Murhattu ruumis kuitenkin koukutti minut kuuntelemaan teoksen loppuun saakka. Olisin mielellään kuunnellut lisääkin maaseudun asukkaista ja heidän salaisuuksistaan, mutta tarina jäi hiukan tyngäksi. 

Kirjan tarina oli sujuvasti etenevä ja melko lyhyt, joten sen jaksoi hyvin kuunnella. 

Robertisilta suosittelisin kuitenkin lukemaan mieluummin hänen ihanan Unelmatrilogiansa, johon kuuluvat teokset Kaukainen unelma, Unelmien aika ja Unelmien voima. Siihen ihastuin ja tiedän, että Robertsilta löytyy paljon muitakin helmiä. 

Teos:

Nora Roberts: Yön sävelet. Storyside/Harlequin. Äänikirjan lukija: Outi Vuoriranta. Julkaistu Suplassa 26.5.2016. Kesto 6 h 36 min. Kuunneltu Suplasta. 

Kirja-arvostelu: Taina Laane / Vahvuutena herkkyys - Kirjeitä sinulle, joka kokee syvästi

Bongasin Suplasta Taina Laanen ihanan teoksen Vahvuutena herkkyys - Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi. Laane avaa teoksessaan herkkyyttä omakohtaisten kokemusten kautta myötätuntoisella otteella. 

Teoksen runkona toimii Laanen kirjoittamat kirjeet, jonka ympärillä on tietoa herkkyydestä sekä harjoituksia itsensä ymmärtämiseen ja palautumiseen. Laane kirjoittaa omakohtaisista elämänkokemuksistaan herkkyyden kanssa avoimesti ja vilpittömästi ja tuo teeman lähelle lukijaa. 

Yksi parhaimmista kuvauksista herkkyydestä on mielestäni Laanen kuvaus siitä, että herkälle tavallinen päivä saattaa olla extreme-elämys, sillä herkkä kokee asiat vahvasti eikä muita extremeä tarvita. 

Teoksessa herkkyyttä pohditaan erilaisissa arjen tilanteissa ja hyvin käytännön läheisesti. Herkkyyttä avataan esimerkiksi kuvaamalla omia reaktiotapoja tilanteisiin, kuten jos ylikuormittuminen alkaa uhata virikkeisen päivän jälkeen. Teos tarjoaa myös vinkkejä oman herkkyyden kanssa elämiseen ja kuinka herkkyyden voisi kääntää voimavaraksi itselleen.

Laanen mukaan kun on tietoinen omasta herkkyydestään ja erityispiirteistään, oppii sen kanssa elämään. Erityisen hyvä oivallus itselleni syntyi kirjeestä, jossa puhuttiin oman elämän järjestämisestä. Ensinnäkään kukaan muu ei voi tietää, mitä sinä tarvitset, joten elämä tulee itse järjestää sellaiseksi, että siinä on hyvä elää. 

Lisäksi rakastuin ajatukseen "oman pesän rakentamisessa", millä tarkoitetaan, että valitsee itselleen jonkin rauhallisen turvapaikan, jossa voi hengähtää ja rauhoittua. 

Kokonaisuudessaan teos on erittäin ihanasti kirjoitettu ja siitä sai paljon oivalluksia. Kirjeet puhuttelevat hyvin lukijaa ja saa ne tuntumaan henkilökohtaiselta viestiltä itselle. Lisäksi mielestäni äänikirjan lukijan Sanna Majurin lämmin ääni saa olon mukavaksi.

Suosittelenkin teosta kaikille, jotka kamppailevat herkkyytensä kanssa. 

Teos: 

Taina Laane: Vahvuutena herkkyys - Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi. Kirjapaja, 2019. Lukija: Sanna Majuri. Kesto: 5 h 42 min. Kuunneltu Suplasta.

Jos innostuit tästä, lue myös:

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen

Kirja-arvostelu: Elaine N. Aron / Erityisherkkä ihminen

Olen viime vuosina havahtunut pohtimaan sekä esikoiseni että omaa (erityis)herkkyyttä, jonka myötä olen tutustunut aihetta koskevaan kirjallisuuteen. Näistä uusimpana luin Elaine N. Aronin vuonna 2017 julkaistun teoksen Erityisherkkä ihminen. 

Teoksessa on esitelty kattavasti erityisherkkyyttä, erityisherkän erilaisia piirteitä sekä muun muassa erityisherkkää ihmistä sosiaalisissa suhteissa ja parisuhteessa sekä työelämässä.

Erityisen hyvää kirjassa on mielestäni "Oletko erityisherkkä?" -testi, jonka myötä saa suuntaa omasta erityisherkkyydestään. Kokonaisuudessaan Aron esittelee helppotajuisesti ja myös omakohtaisten kokemusten kautta erityisherkän piirteitä. Positiivista kuitenkin on, ettei teoksessa ajatella kaikkia erityisherkkiä samasta puusta veistettyinä vaan se pyrkii kuvaamaan erityisherkkiä yksilöinä. 

Teoksen mukaan erityisherkkyyttä voi kuitenkin yksilöiden eroista huolimatta havainnollistaa EVÄS-säännön avulla. Tiivistetysti tämä tarkoittaa seuraavaa:

E: Empatia. Erityisherkkä kokee tunteet vahvasti - niin myönteiset kuin kielteisetkin tunteet. Erityisherkkä on usein empaattinen ja erityisherkän peilisolut auttavat erityisherkkää tuntemaan paremmin mitä toinen ihminen tuntee ja luo tunteen auttamisen halusta.  

V: Vivahteiden vaistoaminen. Erityisherkkä käsittelee aistitietoa huolellisemmin ja huomaa usein sellaisia pieniä asioita ja vivahteita, joita muut eivät aisti.

Ä: Ärsykkeiden liiallisuus. Erityisherkkä aistii paljon asioita ja käsittelee aistiärsykkeitä enemmän, joten hän myös väsyy nopeammin kuin toiset. Erityisherkkä myös stressaantuu herkemmin. 

S: Syvällinen käsittely. Erityisherkällä on taipumus käsitellä tietoa syvällisemmpi ja tavallista enemmän. Erityisherkät usein vertailevat asioita menneeseen tai muihin samanlaisiin tilanteisiin. Erityisherkällä on usein hyvä, muttei erehtymätön, intuitio. Syvällisen käsittelyn myötä erityisherkkä saattaa olla esimerkiksi päätöksissään hitaampi. 

Teoksesta sain itselleni paljon uutta tietoa ja uutta pohdittavaa, myös omasta itsestäni. Olen esimerkiksi aina tiennyt tarvitsevani paljon pohdinta-aikaa uusien asioiden ja muutosten äärellä, mutten ole yhdistänyt tätä piirrettä erityisherkkyyteen. Prosessoin asioita pitkään ja jään helposti myös vatvomaan asioita.

Oli mielenkiintoista lukea myös erityisherkästä ihmisestä parisuhteessa ja työelämässä. Tämä teos olisikin hyvä kirja esimerkiksi työnantajille, jotka haluavat ymmärtää paremmin erityisherkkiä työntekijöitään. Teoksen mukaan erityisherkkä saattaa esimerkiksi suoriutua huonommin silloin, kun joku tarkastelee hänen toimintaansa. Erityisherkälle olisikin hyvä antaa aikaa ja myös tilaa tehdä yksin. Lisäksi esimerkiksi hälinä saattaa rasittaa erityisherkkää enemmän kuin muita, joten tämä tulisi ottaa huomioon työoloissa ja -tehtävissä. Teos ei kuitenkaan missään nimessä nosta esiin sitä, että erityisherkkien tulisi saada erityisoikeuksia, vaan nostaa esiin sitä, kuinka erilaiset ihmiset voisi ottaa huomioon. 

Teos on kokonaisuudessaa kirjoitettu hyvin ja myös tutkimustietoa on esitetty kattavasti. Suosittelenkin teosta jokaiselle, myös ei erityisherkille, jotta kykenisimme ymmärtämään ihmisten erilaisia maailmoja. 

Teos:

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen. Nemo, 2017. Suomentaja: Sini Linteri.

Kirja-arvostelu: Elizabeth Adler / Talo Amalfissa

Löysin Suplasta Elizabeth Adlerin teoksen Talo Amalfissa, jonka kaunis kansikuva houkutteli minut tarttumaan siihen. Adlerin teoksia en ole aikaisemmin lukenut, mutta luulen, ettei tämä jää viimeiseksi. Välillä Suplasta löytyy todellisia helmiä ja tämä oli mielestäni sellainen. Ihana kertomus kauniissa miljöössä sekä vähän jännitystä ja yllättäviä käänteitä päälle. 

Kirjan päähenkilönä on Lamour, joka suree edelleen kaksi vuotta sitten traagisessa auto-onnettomuudessa kuollutta miestään. Maisema-arkkitehtinä toimiva Lamour hukuttautuu työhönsä ja hänen ystävänsä Jammy päättää tehdä asialle jotain. 

Ensinnäkin Jammy paljastaa karuja totuuksia Lamourin kuolleesta miehestä. Toiseksi Jammy houkuttelee Lamourin Italiaan, jossa Lamour on viettänyt onnellisia lapsuusaikoja. 

Italiassa Lamour päätyy isänsä talolle Amalfiin, jossa ei ole käynyt lähes 30 vuoteen, kertaakaan isänsä salaperäisen kuoleman jälkeen. Lamour päättää Jammyn yllätykseksi muuttaa ränsistyneeseen taloon ja aloittaa sen kunnostamisen. Talo on täynnä muistoja ja Lamour alkaa etsimään vastauksia isän salaperäiseen kuolemaan. 

Apunaan Lamourilla on viisas puutarhuri Mifune, jonka Lamour muistaa jo lapsuudestaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä Lamourin paluuseen. Esimerkiksi naapurissa asuva Lorenzo kieltää lapsiaan tapaamasta Lamouria, mutta miksi? 

Talo Amalfissa -teoksessa on mielestäni hyvä tarina, mutta erityisesti pidin sen tunnelmasta ja miljöökuvauksesta. Tarinassa on sopivasti kevyttä viihdettä, suhdedraamaa ja jännitystä. Sopii hyvin luettavaksi syksyn sadepäiviin!

Teos:

Elizabeth Adler: Talo Amalfissa. Gummerus. Kuunneltu Suplasta. Julkaistu Suplassa: 28.12.2020. Lukija: Anniina Piiparinen. Kesto: 10 h 21 min.